Tunnustus ja haaste

 

 

 Sain tällaisen tunnustuksen kaimaltani Susulta, joka pitää Kässähöperön päiväkirjaa.

Kiitokset Susu!

 

Tunnustuksen saajan pitäisi;

 

1. Kiittää sen lähettänyttä bloggaria.

( Tuossa ne tulikin jo ylempänä :) )

 

2. Jakaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.

 

Minä jaan tämän seuraaville;

 

Tiinalle  Puhde -blogista

 

Virpille Korennon kuiskaus -blogista

...siinähän jo olikin melkein kahdeksan...

3. Ilmoittaa heille haastavasi heidät mukaan.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Tässä niitä tulee;

 

1. Olen koti-ihminen, joka tykkää kaikesta kauniista ympärillään. Läheskään kaikkeen ei ole varaa, mutta haaveilu ei maksa mitään.

 

2. Kotini "sisustukseen" kuuluu kolme ihanaa lasta; 17-, 12- ja 5-vuotiaat sekä aviomies  ( mielestäni edelleen melkoinen komistus -ja sopii hyvin olohuoneen sohvalle :D )

 

3. Tunnustan: olen ihan onneton neuletöissä, en vaan saa valmiiiksi mitään mikä roikkuu puikoilla... Tykkään kyllä kateudesta vihreänä ihastella muiden aikaansaannoksia.

 

4. Osaan nauraa itselleni -sitä taitoa onkin tarvittu kohtuullisen usein.

 

5. Meillä on kani, joka osaa pitää blogia paljon näppärämmin kuin minä.

 

6. Ruskea on lempivärini -ja yksi niistä harvoista mikä minulle sopii.

 

7. Olen aika surkea matematiikassa -eikös nämä ollutkin sitten tässä...

 

 

Kukkanappilaukku

Kirpparilta löytynyt ruskea samettihame.

+

Retrokuvioinen pussilakana -kirpparilta sekin.

+

Vanha olkalaukku.

=

Kukkanappilaukku!

Hyödynsin tähän vanhan laukun vielä hyväkuntoisen olkahihnan ja magneettilukon 

läpän sulkemiseen.

Laukun herkullisin osuus löytyy mielestäni sisäpuolelta; vuori on pala jonkun vanhaa pussilakanaa 

-ihan mahtavat värit tykkään minä!

Puinen kukkanappi sopi tähän kuin nenä päähän!

Pssst... En ymmärrä mikä hämäräsokeus näin marraskuun pimeydessä vai mikä lie huolimattomuustauti minuun on iskenyt, mutta ei sitten onnistunut tämäkään projekti ihan täydellisesti...

Huomaakohan kukaan mikä aika suuri moka tässä laukussa paistattelee?

Kyllä potutti kun huomasin...

Kyseessä ei sitten ole mikään vinoon mennyt ommel tms... 

Voittajan on helppo hymyillä :)

Viime aikoina olen ollut onnekas arvonnoissa :)

Unikuun terapiahuone -blogissa arvottiin Sampsukan 30eur lahjakortti blogin 

3-v synttäripäivän kunniaksi.

Puhde -blogissa järjestettiin nimikilpailu sukkalangalle, 

ja osallistujien kesken arvottiin 100g luomuvillaista sukkalankaa.

(Nimeksi taisi valikoitua Sarastus-sukkalanka)

Tässä ihanat arvontavoittoni; 

Sampsukasta tilasin hurmaavaa Puut ja pilvet -trikoota ja

sukkalangan väriksi valitsin kauniin hempeän vaalean indigon.

Kiitos vielä Unikuu ja Tiina!

Nähtäväksi jää, mitä näistä syntyy...

Nuken talvipuku

Meidän viisvee on pyydellyt talvipukua Akseli-nukelleen jo pitkän aikaa. Ajattelin että nytpä hurautan sellaisen pikaisesti kaapista löytyvistä kankaanpaloista. Ja eiköhän ne kaavatkin piirtele suitsait kun vähän mittailee kyseistä nukkea...

Niinpä niin. Arvaatte varmaan. Tämä EI sitten ollut mikään "ratkomatta paras" ompelutyö. Muutaman tunnin ( lue: aika monta tuntia enemmän kuin alunperin ajattelin ) ähräämisen ja tuskailun, RATKOMISEN, kahden katkenneen neulan ( joista toinen oli se viimeinen -eli tuli kauppareissukin kesken kaiken ) ja viisveen kymmenien "äiti, joko se puku on valmis?" kyselyiden jälkeen TÄSSÄ SE ON: ( huomatkaa myös ompelukoneesta peräisin oleva tuskin pesussa irtoava rasvatahra lahkeessa :D )

                                     TÄMÄN ON PAKKO OLLA HIENO!

Kaava siis omasta päästä väsätty; vähän olisi saanut olla väljyyttä enemmän, myös huppu voisi olla aavistuksen reilumpi. Kankaat mitä lie vanhoja jämiä; päällyskangas ulkoilukangasta ja vuori jotakin ohutta villakankaan oloista. Tähtiapplikoinnit piirretty piparimuotilla ja leikattu purkautumattomasta kankaasta.

Lahkeen- ja hihansuissa kanttinauhaa. Resorit olisi olleet passelit, mutta en löytänyt jemmoistani sopivaa väriä. Hiippahupussa ja tarralistassa tietysti heijastinnauhaa :)

Kaikesta huolimatta sekä nukke että nuken "äiti" ovat pukuun erittäin tyytyväisiä.

Lämpimästi tervetuloa Blogin uudet lukijat! Kiva huomata, että joku seurailee tekemisiäni :)

Sienimekko

Ompeluvuorossa oli ihanaa PaaPii Sienet trikoota. Ajattelin kuvion pääsevän eniten oikeuksiinsa peruspaidassa, ehkäpä siitä riittäisi pipoonkin, mutta...

...sitten vaatteen tuleva omistaja, tuo tomera viisvee lettipää ilmoitti HYVIN ehdottomasti, että haluaa nimenomaan mekon, jossa on "tuollainen kun äitinkin mekossa" = poikkisauma edessä kuten aiemmassa linnunrata-tunikassa...

Tässä se sitten on :)

Tykkäsin että kangas oli mahtavaa ommella; napakkaa -ei liian joustavaa. Todella laadukkaan oloista trikoota.

Pääntiellä ja hihansuissa -yllätys,yllätys -joustokanttia  tietenkin. Edustan poikkisaumassa ja helmassa pätkät vihreää kärpässieninauhaa koristeena.

Kaavan pohjana käytin Ottobre 4/12 Pupunen -paitakaavaa, tosin reippaasti soveltaen; hihat kavennettu ja lisäsin poikkisauman eteen ja taakse, alaosan leikkasin mekon kaavalla. Alaosa muutaman sentin leveämpi, jotta sain eteen ja taakse hieman rypytystä.

Oikein mieleinen näytti mekko olevan, heti piti saada päälle :)

Linnunrata-tunika

Tämä ihanan syksyisen värinen tunika valmistui ns. kaasu pohjassa ommellen... Kaavana Suuri Käsityö 4/2012 trikoomekko ( nro. 4 ), jota muokkasin yläosasta. Kaavassa oli alunperin kietaisuleikkaus -täyty kokeilla sitäkin joskus myöhemmin...

Kangas Linnunrata jerseytä, desing by PaaPii. Tilattu Royal-tuotteelta. Pääntiellä joustokanttaus. Hihat leikkasin puolipituisiksi.

Kankaan kuosi on kyllä ihan huippu! Tykkään. Siitä riitti vielä baggy-malliseen pipoonkin Kaava OB 4/12, koko 56 reilun sentin saumavaroilla mahtuu hyvin tällaiselle pienipäiselle aikuisellekin :)

Kuvassa myös samalla vauhdilla hurautettu yksivärinen ruskea pipo.

Kasarihirviön pörröturkki

Näin syksyn tullen sisustusvimma on vallannut minut. Viime viikkoina on tullut hankittua kaikenlaista pientä ja isoakin ihanaa olohuoneeseen. Paneelit saivat uuden värin, matto meni uusiksi ja tyynyt vaihtoon sohvan päälle.
Homma rönsyilee sitä mukaa kun uutta pintaa ilmestyy jonnekkin...

Tässä tämä kauhean kulunut ja kauhtunut nahkainen kasarirahi. Siinä on hyvä istua ja lepuuttaa jalkoja, mutta ei siinä kyllä silmä lepää! Ei tosiaan. Oikea hirvitys. Miten sen voisi tuunata?

Kipinkapin Eurokankaaseen ja takaisin mukana 1,2 m pala vähän joustavaa Lambkin pörrökangasta. Metrihinta 9,90.
Rahin "muodot" piiloon paksummalla ja ohuella levyvanu-vanteella. Tein pyöreästä osasta mallin kaavapaperille ja loput osat mittailemalla. Ja eikun talviturkin ompeluun! Sitten turkki päälle kasarihirviölle ja kiinni käsin ommellen. Mahdollista pesun tarvetta en murehdi tässä vaiheessa :)

Tässä se on. Hirviö uudessa pörröturkissaan!

Pahoittelen pimeitä kuvia, se on lokakuu...