Jätskitikku-paitaa ja raitaa...

Joskus käy näinkin, että siitä kankaan viimeisestä jämäpalasesta syntyy se kaikkein hurmaavin vaate :)

Paita joustofroteeta, applikaatio velouria

Tilasin Verson puodista tätä herkullista "Rullaverhoa" ajatuksena tehdä jotain pariksi noille edellisen postauksen "Sokerihiirille"

Ja teinkin, paidan;

...ja hameen. Kuusvee on kovasti tykästynyt näihin pehmoisiin "hameenhulmakkeisiin"

Hameen kaava mallia "vapaasti saksittu"

Sitten riittoisasta 70cm:n palasta jäi vieläkin paidan verran, ja ajattelin etten viitsi kahta täysin samanlaista surauttaa, joten applikoin toiseen jätskitikun.

Nyt täällä loistaa ompelija kilpaa tuon kesäisen paidan kanssa, niin tyytyväinen olen lopputulokseen! Paidan tunnelma on ihanan retro, ja kaavasta tuli uusi suosikkini!

Malli ei malttanut pukea kunnon alaosaa...

Paidan kaava: Ottobre 1/14 "Neon stripes" -noin 122 senttisiä käyttävälle piirsin 116cm:n mukaan, paitsi pituuden otin 128cm:n mukaan

Ja kun vauhtiin päästiin, samoilla lämpöisillä ja samalla kaavalla soveltaen pilvimekko omasta tunikasta kierrättäen :)

En ehtinyt edes silittää, kun piti saada päälle ja pitoon samantien!

Sokerihiiriä ja autoja

Hyviä uutisia;

olemme taas väleissä saumurini kanssa.

Tässä yhteydessä on kai harhaanjohtavaa sanoa, että yhteistyö on saumatonta, mutta hyvin sujuu kuitenkin ---sen jälkeen kun älysin vaihtaa neulat. 

Verson Puodin "Sokerihiiri" kuuluu niihin kuoseihin, jotka pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vasta valmiina vaatteena. Kangaspalana näytti mielestäni jotenkin sekavalta, mutta valmiina tykkään kovasti. Ihanan pehmeää ja samalla napakkaa froteeta.

Polvimittainen hamonen tytölle -menee kesällä ilman sukkahousuja tms.

Paidassa pääntiellä pinkkiä joustokanttinauhaa.

Tein reilun mittaiset hihat -tyttö kun venyy silmissä...

Olen epäilemättä surkea tilausompelija. Tämäkin kummipojan paita valmistui muutaman kuukauden viiveellä... Ystäväni löysi käyttämättömän miesten Metsolan paidan kirpparilta, siitä paita

Hihansuut ja helma hyödynnetty valmiista paidasta.

..ja pipo.

Kaavat Ottobren;

tytön paita: 4/13 "Ruler"

pojan paita: 4/13 "Rascal"

hamonen oma "sävellys"

Keppari-asu

Tarvittiin;

-pala kirpparilta löytynyttä vanhaa Tutta-tuotteen raitatrikoota

-omat vanhat trikooraitapitkikset -oikeimmin sanottuna lyhkikset ( kutistuivat ekassa pesussa  käyttökelvottomiksi polvihousuiksi... )

-tilkkuja, kuminauhaa ym...

-kaikin tavoin ompelutyön etenemistä vastustava saumuri*

-ratkoja

Pääntiellä ja hihansuissa kuminauhaa.

Tunikan kaava oma, leggingsit saksittu "kaavana" tytön toiset housut.

Applikaation kaava Mekkotehdas-kirjasta.

Ompelin kyynär- ja polvipaikat piristämään asua.

Taas pimeitä kuvia -mihin se aurinko katosi??

Sovituskuvia ei ole. *)Sattuneesta syystä ompetyön valmistuminen venyi pitkälle iltaan ja lapsikin oli jo nukkumaan menossa... Sen verran ehdin kokeilla että sopivat oli.

Ompelupöytää siivotessani mietin, vienkö saumurin kaappiin vai kannanko roskikseen...
Kaappiiin se meni. Jos tulee pitkäkin blogitauko, tiedätte mistä se johtuu...

Lisäys:  Haettuani lapsen eskarista, saatiinkin otettua pari sovituskuvaakin;

I-ha-haa

Housuissa on vielä vähän kasvunvaraa...

Tilkkupeitto

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Olen suoraan sanoen aika ylpeä itsestäni.

Minä, kaikenlaisten "pikasurautusten erikoisnainen", ompelin tilkkupeiton -ihan valmiiksi asti.

Pilkkuja, palloja, ruutua ja retrokukkia.

Väritys haettu lapsen huoneesta.

Ajatus moiseen urakkaan ryhtymisestä lähti tarpeesta löytää kuusveen huoneeseen uusi päiväpeitto uuteen sänkyyn. Sänky on jo tilattu, mutta se on vasta tulossa sitten joskus...

Kuva Elloksen sivuilta.

Tuollainen ihanuus suorastaan vaati tilkkupeittoa kaverikseen.

Kankaat on omia jämiä, osa tähän hankittuja ja kukkakuvioiset kirpparilta hankittuja retrotyynyliinoja.

Kateellisena olen usein ihastellut muiden kirppareilta löytämiä retrokankaita, kun en koskaan itse löydä mitään. Mutta nyt tärppäsi, nämä olivat ihan uusia vanhoja, vielä nostalgisissa alkuperäisissä pakkauksissaan.

Yksi pussilakanakin tuolla vielä odottelee uusiokäyttöä -päässee todennäköisesti mekoksi.

Koko peitto oli haasteellinen saada kuvaan...

Peiton välissä levyvanua, nurjalla haalean roosaa lakanakangasta. Tein tikkaukset koneella, aloittaen keskeltä reunoihin päin edeten. Ei ollut mikään yhden päivän homma tämä, pelkkiin tikkauksiin meni yllättävän paljon aikaa. Välillä peitto oli "jäähyllä" pois silmistä, ja jatkoin sitten taas kun ompeluinto palasi. Reunustin peiton leveällä puuvillavinonauhalla.

Lainasin isosiskon sänkyä kuvaukseen.

Peiton koko on "sänkyyn heitettävä" 150x200cm. Meidän talouden nuorisoa vaivaa joku päiväpeiton- reunojen- taittelu-vastaisuus, toisin sanoen sen on oltava juuri sopiva, jotta peitto yleensä ikinä päätyy sängyn päälle. Epäilen että kuusveekään ei ole tässä suhteessa poikkeus, siksi tuo koko :)

Laitan myöhemmin kuvan peitosta "aidossa ympäristössä", kunhan sänky tulee...